KariPoikolainen Yhteisen hyvän puolesta!

SIKANAUTAVIRHE JA ALKOHOLIPOLITIIKKA

Eduskunnassa keskustellaan uudesta alkoholilaista ja alkoholiveron korotuksista. Perustelut nojaavat ns. kokonaiskulutusteoriaan. Teoria väittää että alkoholin kokonaiskulutus määrää paljonko ihmiset juovat. Asia on päinvastoin: ensin kaikki kuluttajat juovat osansa ja kokonaiskulutus on niiden määrien summa. Teoria ei kestä kriittistä tarkastelua.

Sikanautavirhe

Kokonaiskulutusteorian suurin virhe on keskittyä siihen, mitä vastaajat kertovat tavanomaisesta alkoholin kulutuksestaan. Kysytään paljonko he juovat tavallisesti (Suomessa: yhden syysviikon aikana) olutta, viiniä ja väkeviä. Ja kuinka usein. Tämän perusteella lasketaan arvio vuodessa kulutetusta alkoholimäärästä 100 % etanolina. Eniten juovia kutsutaan suurkuluttajiksi. Tämä on suurin piirtein sama kuin jos luulisi että säilykeliha on peräisin eläimestä nimeltä sikanauta, jos etiketissä niin lukee. Ei ole sellaista eläintä. On erikseen sikaa ja nautaa. Samoin suurkuluttajien sekalaisessa joukossa on erikseen kokopäivätoimisia alkoholisteja, ajoittain alkoholistisesti juovia, satunnaisjuoppoja sekä kohtuukäyttäjiä jotka juovat vähän kerrallaan mutta niin usein että suurkulutuksen määrä täyttyy. Tätä kokonaiskulutusteoria ei ole ottanut kunnolla huomioon, vaikka vaisuja yrityksiä teorian paikkaamiseksi on tehty. Juomatavat ratkaisevat Juomatavoilla on olennainen merkitys. Alkoholin edut ja haitat ovat eri ryhmillä tyystin erilaiset. Alkoholistien kuolleisuus on tuntuvasti suurentunut, kohtuukäyttäjien ei. Kokonaiskulutus ei pysty selittämään isoja eroja valtioiden välillä. Kokonaiskulututusteorian vastaisesti alkoholiin liittyviä ennenaikaisia elinvuosien menetyksiä on Saksassa vain noin puolet siitä mitä Suomessa, vaikka kokonaiskulutus on melkein sama molemmissa maissa. Niin myös Irlannissa, mutta siellä alkoholiperäisiä kuolemia vain puolet siitä mitä Suomessa.

Mikä määrää käytöstä

Veronkorotukset ja rajoitusten lisääminen voisivat tehota hyvin jos alkoholin kuluttajat käyttäytyisivät kuten klassinen taloustiede olettaa ihmisten toimivan. Siis asioista täysin perillä olevina, tulevaisuutta ennakoivasti ja järkiperäisesti. Niin että kuluttajat laskisivat kannattaako juoda jos juoma maksaa enemmän. Ja viitsiikö lähteä ostamaan, jos siitä on enemmän vaivaa. Käyttäytymistä tutkiva taloustieteen haara on osoittanut että kuluttaja toimii usein epärationaalisesti. Koulukunta on saanut useita Nobelin muistopalkintoja. Eikä tässä kaikki: alkoholi on aine, johon voi tulla himo. Osa ihmisistä on altis addiktoitumaan alkoholistiksi. Taustalla on monessa tapauksessa mielenterveyden ongelmia.

Mitä tutkimukset sanovat

Alkoholipolitiikka kohdistuu valtion jokaiseen jäseneen. Sen vaikutuksia on tutkittava vertaamalla maita toisiinsa ja tarkastelemalla yhdestä ja samasta valtiosta kerättyjä aikasarjoja. OECD-maiden vertailu osoitti, ettei alkoholipolitiikan kiristyksillä ole vaikutusta alkoholin käyttöön liittyviin toimintakyvyn menetyksiin, jotka aiheutuvat sairauksista ja ennenaikaisista kuolemista. Nämä menetykset ovat kattavin alkoholisairauksien mitta. Muiden riskitekijoiden vaikutus on näistä luvuista poistettu. Myöskään alkoholin kokonaiskulutuksella ei ollut vaikutusta menetyksiin. Aikasarjatutkimukset osoittavat, että alkoholipolitiikan kiristykset eivät useinkaan toimi toivotulla tavalla. Vaikutuksia on suuntaan tai toiseen tai niitä ei ole. Olemattomia tai kielteisiä vaikutuksia on todettu seuraavissa haitoissa: alkoholiperäiset sairaalahoidot tai kuolemat, rikollisuus, liikenneonnettomuudet, päihtymys, alkoholismin seulontatestipositiivisten määrä. Mukana olevat maat olivat Suomi, Tanska, Ruotsi, Islanti, Venäjä, Yhdysvallat, Sveitsi, Australia ja Hong Kong.

Politiikan suunnat

Kokonaiskulutusteorian mukaan alkoholin kokonaiskulutusta vähentämällä kaikki kuluttajat pienentäisivät kulutustaan yhtä paljon suhteessa aiempaan alkoholinkulutukseen. Siksi myös eniten juovien, ns. suurkuluttajien, määrä muuttuisi suhteessa kokonaiskulutukseen ja tämän myötä myös terveyshaittojen määrä. Haittoja voitaisiin vähentää kiristämällä alkoholipolitiikkaa. Tosiasiassa tutkimukset osoittavat että hinnankorotukset eivät tehoa eniten juoviin yhtä paljon kuin vähän juoviin. Liikaa kiristämällä voi käydä niin että verotulot pienenevät mutta haitat eivät. Liikaa löysäämällä taas voivat sekä verotulot että haita lisääntyä sietämättömästi.

Osa alkoholiin liittyvistä laeista ja rajoituksista on järkeviä. Alkoholi on hyvä verotuksen kohde valtiolle, joka on rahapulassa. Mutta kokonaiskulutusteorialla tai kansanterveydellä ei voi perustella kaikkia kieltoja eikä veronkorotuksia. Nykyisellään alkoholista saatavat verotulot ovat noin puolet suuremmat kuin siitä koituvat haitat. Verotulot ovat konkreettisia. Välittömien haittojen arviointi on ongelmallisempaa ja sen yliarvioita ja muita virheitä on kritisoitu. Alkoholipolitiikka on tasapainoilua ja järkevän kompromissin etsimistä. Emme tiedä, miten enintään 5,5 % alkoholia sisältävien juomien tulo ruokakauppoihin vaikuttaisi. Aika uudistukselle on kuitenkin suotuisa, koska alkoholiperäiset kuolemat ovat vähenneet viimeisten kahdeksan vuoden ajan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat